Kehälä

         

 Yrjö ja Aino Jokinen sekä pikku-Olavi.      Olavi Kehälän nurkalla 40-luvun alussa. Hilma-mummon kanssa.

KEHÄLÄ MÄEN HARJALLA

 Kehälä oli naapurikylän Tikkalan talon torppia. Välimatkaa niillä oli linnuntietä vain nelisen km. Aleksander ja Erika Ahonen solmivat huhtikuussa 1901 35- vuotisen vuokrasopimuksen Johan Tikkalan kanssa. Kehälään kuului myös Patajärven niitty. Tila sijaitsee korkealla mäellä. Suurten nälkävuosien aikana Varrasperäkään ei säästynyt. Mauno Tikkala on kertonut, että 1867 Kehälänmäellä pakkanen palellutti jo haasialle pannut ohrat.

     Jo vuonna 1911 Kehälän ohjaksiin astuivat August ja Rosa Lindroos. Torpan maille kohosi riihi ja sauna, pärekatto tehtiin navettaan ja lato Patajäven niitylle. V. 1913  kontrahti siirtyi Vihtori Jokiselle (1864-1930). Hänen aikanaan lisää peltoa raivattiin ja entisiä ojitettiin. Pikkutilan kunto koheni. Erikoista oli se, että torpalla oli vain kaksi viikkoa " velvoitteita", toinen kesällä, toinen talvella. Tarkempaa aikaa ei sovittu, vaan  " kutsumuksen saatuaan miehen ja hevosen piti olla käytettävissä". Työviikkona ruoka kuului talon puolesta molemmille. 1920 vuokralautakunta suoritti lunastuskatselmuksen yksimielisyyden vallitessa ja uusi tilallinen jäi odottamaan lainvoimaisuutta hitaissa oikeusprosessin rattaissa.

     Jokisilla oli viisi lasta: Einar s.1897, Yrjö s. 1902, Väinö s.1904, Tyyne s.1908 ja Viljo s.1913.
Vihtorin kuoltua tila siirtyi hänen vaimolleen Hilmalle, joka möi sen pojalleen Yrjölle 1933. Äiti jäi syytingille taloon.

     Yrjö avioitui Ainon o.s Kantala kanssa. Aino oli kotoisin Moksin Kantalasta. Heillä oli kaksi lasta, Olavi ja Toini.  Yrjö Jokinen kuoli 1946.  Muutaman  vuoden kuluttua Aino vihittiin Korpilahden Hirvimäestä lähtöisin olevan Toivo Ahosen kanssa 1949 ja heidän poikansa Tapani syntyi 1953.

  

  Tapani oli vähän "yksinäinen "lapsi ilman ikäkavereita, sillä isoveli Olavi oli 16 v häntä vanhempi. Tapani nujusi poikien tapaan Olavin kanssa kun tämä tuli kotiin töistä viikonlopuksi. Aino- emäntä tuumi silloin että ennemmin hän ruokkii navetallisen lehmiä kuin kuuntelee poikien metelöintiä. Pikkupoikana Tapani sai omakseen Kivelän Pentin potkurin. Sillä hän tuli peltivati rattina mäkeä alas - tömps ! No ohjaushan ei toiminut...Elämän taitojen oppia saatiin kodin lisäksi myös muualta. Olavilla oli gramofoni, jota soiteltiin naapureissakin tanssin ja seurustelun merkeissä. Niinpä Marjaana eli Kivelän Rauha opetti Olaville valssia ja taisivat muutkin sitä oppia saada. Kantolahdessa Tapani kävi kummitäti-Hiljan luona ja siellä oli Jalmarilla mopo. Silmät kiiluen hän sitä katseli. Oma isä kun ei antanut kotona mopoon koskea. Mutta Jalmaripa opetti Tapanin ajamaan ja rinta rottingilla hän uutisen isälleen kertoi! Patajärven niityllä oli heinänteossa myös naapuri Rupan Kerttu traktorilla. Ja kuinka ollakaan: myös Tapani pääsi silloin traktorin rattiin eli ajamisen alkeet hallinnassa, siis elämänuran alku.

    Olavi avioitui Mirjan o.s Niemisen kanssa. Mirja oli kotoisin Saakoskelta. He muuttivat Vesankaan. Toini avioitui Tikkalankylästä olevan Reima Koskisen kanssa. Kerrotaan, että Toini odotteli kaupassa linja-autoa. Paikalle sattui Reima ja kauppias pyysi häntä kyytimään Toinin kirkolle ettei tarvitsisi odotella. Mihin se johtikaan.. He asuvat nykyisin Petäjävedellä.

    Tapani löysi Petäjävedeltä Arjan o.s Etelämäki. Hän oli syntynyt Äikkälässä. Ensi kerran hän kävi Kehälässä v.1976. Tapani oli tuonut Ainon ja Toivon kylään Rähäkkälän Mutkalaan Arjan Eila -tädin luo jossa myös Arja oli käymässä. Siellä vietettiin Tuomas-pojan ristiäisiä. Kummeina olivat Arja ja Tapani. Poislähtiessä Aino pyysi Arjaa heille käymään. Arja suostui ja ihastui ikihyväksi talosta avautuviin maisemiin. Olo oli kuin Lapissa!

   Sieltä se Arjan ja Tapanin yhteinen taivalkin alkoi Eeliis toimi "puhemiehenä". He avioituvat v.1979. Usein Arja kävi Eila-tätinsä luona ja Tapani oli Eeliksellä töissä. Perhe asui  Muuramessa vuoteen 1986 saakka. Heille syntyi kaksi lasta,  Juha-Pekka (J-P) ja Marja-Liisa (Marja). Toivo oli muuttanut Muurameen 1978. Arjalle ja Tapanille lohkaistiin tontti Kehälän maasta. He rakensivat sille oman talonsa Kotimäen.

    J-P aloitti koulun 1986 syksyllä Ylä-Muuratjärvellä. Hänellä ja Marjalla oli sama opettaja kuin Tapanilla aikoinaan eli Taito Mäntynen. Kun Tapani kulki aikoinaan koulumatkat metsäpolkua pitkin kävellen tai suksilla, kerran jopa hevoskyydillä, niin nyt lapset vietiin koulutaksilla.

Aino Kehälän ikkunassa 80 luvun alussa. 

    Aino asui kotonaan Kehälässä kuolemaansa saakka vuoteen 1988. Hän halusi olla emäntä viimeiseen asti. Aamukahvilla hän selvitti mitä päivän työt olivat. Kuuselan Tyyne oli aina valmis häntä auttamaan.
Ainon jälkeen tila siirtyi Tapanille ja hänen vaimolleen Arjalle. Naapurit, Usko ja Annikki Mäkinen viljelivät Kehälän peltoja. Viime vuosina siellä on ollut hevosia kesälaitumella, heinä on korjattu. Perunaa on kasvatettu Toinin perheen kanssa yhdessä. Talkooväellä ne syksyisin on nostettu, Toinin tekemä karjalanpaisti ja pulla on maistunut talkoolaisille.

    Naapuriapu on ollut korvaamatonta lumenauraukseen, perunapellolle, kissojen ja koiran hoitoon ym. Kissojen hoitaja on saanut kirjallisen ohjeen Marjalta. Marja huolehtii kissoista tarkoin; liekö syynä se että hän voiteli pienenä  kesähelteellä kissansa aurinkoöljyllä.

    Nykyisin Juha-Pekka perheineen asuu Saakoskella. Heillä on kaksi tyttöä kasvamassa; ehkäpä heistäkin tulee "hevostyttöjä" kuten äidistään Hannasta...Kehälä ja Kotimäki ovat siirtyneet syksyllä 2015 Marja-Liisan ja Tommi Karosen omistukseen.

    Tapani aloitti työnsä v 1974 TVH:lla. Työ oli pääasiassa yleisten teiden hoitoa. Korpilahdella ollessaan 1976-1997 välisenä aikana hän kuljetti myös Kärkistensalmen lossia. Armeijanpalvelus mukaanluettuna hän oli yhtäjaksoisesti valtion palveluksessa 40 vuotta. Eläkkeelle hän jäi nykyisen Destian palveluksesta 2013.
     Arjan elämäntyö on ollut hoitoalalla kehitysvammaisten parissa. Työ on alkanut Suolahden Suojarinteellä 1975. Vaativa mutta mieluinen työura jatkuu edelleen.

Arja Ahonen